Kaapin kätköistä löytyi pirtanauhoja, jotka olen tehnyt kolmisenkymmentä vuotta sitten. Kuluneita, kauhtuneita, osa jo ihan rikkinäisiä, mutta niin rakkaita. Yksi oli vyötäisilläni häissäni, toinen sulholla ja juuri se valmistui yön viimeisimpinä tunteina aamuhämärässä häiden aattona. Sen jälkeen vyöt ovat palvelleet lasten touhuissa mm. suositussa joulupukin rekileikissä poron valjaina. Eläköön kestävä villalanka!
