.jpg)
Pikku-Meirami heräsi varhain aamulla tunteeseen, että oli nukahtanut taas liian pitkään. Hän nappasi pieniin käsiinsä vanhan taskukellon, joka roikkui seinällä pitkän vaaleanpunaisen silkkinauhan päässä. Pimeässä Meirami ei nähnyt kellon viisareita. Niinpä hän painoi korvansa lähelle kellon viileää lasia. Kello kuiski Meiramin korvaan:
Tyttöseni, möttöseni
herää tupahan tuksuvaan,
uusille askareille joutuisaan.
Meirami herätti mehiläisvahakynttilän antamalla sen sydämelle liekin. Hän toivotti kynttilän muutamalla lämpöisellä katseella tervetulleeksi uuteen päivään. Huuruisen ikkunan läpi Meirami näki ystävänsä pakkaslumen houkuttelevan häntä kimaltelevin sätein luokseen.
- Ei vielä lumitähdet, ei vielä. Aamuisin minua odottelevat omat askareeni. Iltapäivällä tulen luoksenne, sanoi
Meirami.
Meirami siirsi katseensa huuruisesta ikkunasta hämärään tupaan. Siellä SE odotti häntä. Joka aamu uusi yllätys, jokaiseksi päiväksi uusi tehtävä. SE oli joulukalenteri, jonka luukut olivat pieniä rasioita. Rasioiden sisälle pääsi kurkkaamaan, kun veti narusta.
Meirami siirtyi askeleen kohti joulukalenteria ja heti hänen vikkelät silmänsä löysivät tämän päivän luukun, joka oli vaaleansininen rasia. Kuinka pehmoiselta sen pinta tuntuikaan - aivan kuin samettia, tuumi Meirami. Rasian alareunasta löytyi naru. Kevyt veto - ja laatikko työntyi esiin. vaaleansininen kirje odotti rasian sisällä. Meirami avasi sen. Kirjeessä luki:
Pikku-Meirami! Joulunodotus on iloista ja rauhallista aikaa. Ethän ryhdy hössöttämään. Tänään voit taas tehdä ystävillesi joululahjoja. Itsetehdyt joululahjat ovat arvokkaita.
Ne ilahduttavat lahjan saajan ja lahjan tekijän mieltä. Mutta muistathan - joululahjat
eivät ole joulussa tärkeintä. Kun nyt tänään valmistat joululahjoja, kätke niihin lämmin
sydän, kauniita sanoja, ystävällistä tahtoa ja mieltä sekä antamisen iloa. Tässä kirjeessä
saat ohjeen itsetehtyyn olkitähteen.
Meirami otti ohjeen käteensä. Hän nouti kaikki tarvittavat välineet: olkia, neulan, lankaa ja sakset. Hän mietti, miten saisi kätkettyä lämpimän sydämen, ystävällisyyden ja kauniit sanat olkitähtiin.
Ensimmäisen tähden valmistus alkoi. Oljet oli katkottu sopivan pituisiksi, samoin langat. Meirami otti neulan ja langan ja yritti pujottaa lankaa neulansilmään. Ei onnistunut ensimmäinen, ei toinen eikä vielä kolmaskaan kerta. Meirami tuskastui:
- En minä osaa.
Silloin joulukalenterin vaaleansinisestä rasiasta puhalsi kuiskaus Meiramin korvaan:
- Ystävällistä mieltä, kauniita sanoja, Meirami-kulta.
Meirami yritti vielä kerran ja lanka meni neulan silmään. Meirami hymyili langalle ja silloin siirtyi hyvä tahto lankaan.
Seuraavana oli solmun vuoro, sitten olkien pujotteleminen. Ensimmäiset yritykset olivat vaikeita. Meiramin kulmat olivat kurtussa ja suu pahoja sanoja pullollaan. Kun ensimmäinen tähti oli valmis, näytti se vähän hassulta. Yksi sakara oli vinossa ja toisen sakaran olkien väliin oli tullut solmu. Toinen olkitähti onnistui jo paljon paremmin. Kolmatta tehdessään Meirami oli jo kovin iloinen. Hän leperteli oljille, kiitteli langan joustavuutta, neulan terävyyttä ja omien sormiensa vikkelyyttä.
Tähdet loistivat. Silloin Meirami ymmärsi. Lämmin sydän, kauniit sanat ja ystävällinen tahto siirtyvät omatekoisiin lahjoihin lahjan tekijästä. Iloisella mielellä tehty lahja hehkuu iloisuutta. Lahjan saaja on onnellinen lahjan lämmöstä ja siitä, että se on itsetehty.
