Pikku-Meirami heräsi uuteen aamuun. Uni ei meinannut millään kadota hänen silmistään, sillä edellisenä iltana Meirami oli unohtunut juttelemaan vastavalettujen mehiläisvahakynttilöiden kanssa pitkäksi aikaa.
- Mene vain aamupuurollesi! heläytti pellavalankaan sidottu
savikello. Heräät siten vähitellen ja lämpimästi.
Meirami käveli uunin luokse, kosketti sen lämpöä hehkuttavia seiniä ja antoi lämmön siirtyä itsensä kautta koko tyttöön.
- Uuniseni, olethan hellästi hoivannut sitä saviastiaa, jonka
olen koko yön antanut hautua sydämesi lämmössä?
Meirami kuiskasi.
- Kurkista luukuistani sisään, niin näet, uuni vastasi.
Luukkujen avauduttua huoneen täytti hurmaava tuoksu, jollaisen vain hyvin kypsynyt ruispuuro voi antaa. Meirami söi ensimmäisen lautasellisen suuressa nälässä, toisen jo herkuttelun halulla. Hän kiitteli uunia sen hoivaavasta puuron huolenpidosta sekä lämmön väreilystä.
Ruispuurosta Meiramille tuli mieleen se ruispelto, jossa hän oli tavannut kauniin sinisen Ruiskaunokin. Meirami ihastui oitis. Hän tutki Ruiskaunokin sinistä kukintoa. Se heilui tuulessa tähkien kanssa antaen aavistuksen sinisistä unista lainehtivassa ruispellossa. Juuri, kun Meiramin pienet sormet kiertyivät hennon varren ympärille, kuiskasi Kaunokki:
- Älä poimi minua, ystäväni. Rukiin tähkät nääntyvät ikävään, jos viet minut pois. Olen heidän ainoa
väripilkkunsa.
- Anteeksi, Meirami sanoi hieman perääntyen. Ihastui kauniin siniseen väriisi ja mieleeni nousi kiehtovia
ajatuksia värisi käytöstä.
- Totta lienee, sillä useat viehättyvät väristäni. Mutta minun väriäni ei voi käyttää mihinkään. En nimittäin
päästä väriä, sanoi Kaunokki. Tiedän kyllä monia kasveja, jotka ovat varsin oivallisisa värjäysaineksia. Niin,
ja eivät pistä pahakseen, jos niitä tätä tarkoitusta varten poimitaan. Pikemminkin ilahtuvat kovin ja neuvovat
päästä väriä, sanoi Kaunokki. Tiedän kyllä monia kasveja, jotka ovat varsin oivallisisa värjäysaineksia. Niin,
ja eivät pistä pahakseen, jos niitä tätä tarkoitusta varten poimitaan. Pikemminkin ilahtuvat kovin ja neuvovat
sinut parhaimmille kasvupaikoilleen.
Meirami viehättyi niin, että kasvoihin nousi onnenpilkkuja pelkästä riemusta. Yhdessä Meirami ja Ruiskaunokki aloittivat kasvinkeruumatkansa.
- Kuusen neulasista saat harmaata, nokkosesta vihreää, mustikan marjoista sinistä ja lepän kuoresta
punertavaa, neuvoi Kaunokki. Luonto on niin täynnä värejä, että keksin joka päivä uuden kasvin väriä
antamaan.
He keräsivät korinsa täyteen mitä ihmeellisempiä kasveja. Kuiskaten Ruiskaunokki siirsi resptin Meiramin muistiin.
- Tällä reseptillä voit värjätä villalankoja. Kätke jokaiseen väriliemeen myös aavistus mielesi toivevärisävyistä,
Kaunokki jatkoi.
Metsät, niityt ja pellot jäivät levolle, kun Meirami saattoi Ruiskaunokin tämän kotiruispellolleen.
